Empirepörssi

Kun Helsinkiä rakennettiin 1800-luvun alkuvuosikymmeninä Suomen suuriruhtinaskunnan uudeksi pääkaupungiksi, suunnitelmiin kuului myös Pörssitalo. Helsingin empirekeskustan luoja, saksalaissyntyinen arkkitehti Carl Ludvig Engel piirsi Pörssitalon 1820-luvulla uuden puistokadun Esplanadin alkuun.

Engelin pörssirakennus oli upea uusklassillinen palatsi peilikuvamaisine sivurakennuksineen. Pörssikaupoille oli suunniteltu temppelimäinen kupolisali rakennuksen sydämeen, jonka ympärillä oli seurustelu- ja ruokailutiloja. Aika ei ollut kuitenkaan vielä kypsä pörssitoiminnan aloittamiselle Suomessa, ja Engelin suunnitelmat pörssiksi haudattiin. Pörssitalolle kaavaillulla tontilla kaupungin ytimessä kauppatorin ja sataman edustalla sijaitsee tällä hetkellä Ruotsin suurlähetystö.

Ab Börs ja Pörssiklubi

1900-luvun alussa Suomen taloudelliset olot ja liike-elämä olivat kehittyneet siten, että oman pörssin perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Talouselämän johtavat vaikuttajat perustivat tarkoitusta varten vuonna 1910 kaksikielisen Helsingin Pörssiklubin, jonka jäsenet tulivat puolestaan osakkaiksi Pörssitalon rakennuttamiseksi perustettuun kiinteistöyhtiö Ab Börsiin.

Kiinteistöyhtiön tarkoitus oli rakentaa Helsingin keskustaan Pörssitalo, josta vuokrattaisiin tiloja kaupallisille toimijoille pörssin ohella. Pörssin puuhamiehet löysivät tarkoitukseen soveliaan tontin aivan liikekeskustan ytimestä Kluuvista. Hienoimmat liikepalatsit sijaitsivat samalla alueella, ja suuri osa talousvaikuttajista asui muutaman korttelin säteellä tulevasta Pörssitalosta ja -klubista.

Sijainti, sijainti, sijainti

Pörssi päätettiin sijoittaa Fabianinkadun tontille no. 6 Yksisarvisen kortteliin. Fabianinkatu – Fabiansgatan – Fabianskaja Ulitsa nimettiin Helsingin kaavoituksen yhteydessä vuonna 1820. Pääkaupungin suunnittelua olivat johtaneet Helsingin asemakaavoittajan J. A. Ehrenströmin ohella myös kenraalikuvernööri Fabian Steinheil, jonka mukaan katu sai nimensä. Kreivi Steinheil oli monissa sodissa ansioitunut kenraali, joka toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1810–1824.

Tontilla sijaitsi 1800-luvun ajan kadunpuolella kaksikerroksinen empirepuutalo, ja sisäpihalla oli pienempiä rakennuksia. Osoitteessa toimivat niin tunnettu ravintola Gambrini kuin Hufvudstadbladetin konttori, lisäksi siinä ehtivät asua monet tunnetut kaupunkilaiset aina professori Elias Lönnrotista kondiittori Cataniin. Biljardisalinakin toiminut puutalo purettiin keväällä 1910, ja Pörssitalon rakennustyöt alkoivat.

Miehekäs julkisivu

Aikansa muodikkaimpiin arkkitehteihin lukeutunut Lars Sonck suunnitteli Pörssitalon varsin haastavaan paikkaan. Fabianinkatu oli kapea ja sijaitsi kaupungin – jo tuolloin! – vilkasliikenteisimpien kulkuväylien välissä. Pörssitalon nelikerroksista julkisivua onkin vaikeata päästä näkemään suoraan kadun kapeuden vuoksi. Lisäksi pörssin tontti on kapea ja syvä, joten valaistuksen vuoksi Sonck irrotti lähes koko rakennuksen laidoiltaan viereisistä rakennuksista. Pörssitalon luonteikkaan ja aikakaudelle tyypillisen lasikaton suunnitteli arkkitehti Wietti Nykänen, ja julkisivun yksityiskohtia olivat suunnittelemassa arkkitehdit Max Frelander ja Gösta Kulvik.

Julkisivun materiaali on Suomen kiviteollisuus Oy:n toimittama särmikkääksi hiottu harmaagraniitti. Ikkunat ovat syvällä ornamentteihin päättyvien pilareiden väleissä, koristelu on rajoittunut portaaliin ja julkisivun yläosaan. Aikalaisten mielestä Sonck onnistui Pörssitalossa erinomaisesti. Etenkin julkisivu sai kiitosta: talon ”karua, lähes kankeata” ilmiasua ylistettiin pyrkimyksestään selkeyteen, kurinalaisuuteen ja harmonisiin linjoihin. Myös säästeliäs koristelu sekä suljetun sisäpihan charmi ja yksilöllisyys viehättivät arvioitsijoita.

Naisellinen talvipuutarha

Pörssitaloon tullaan kadulta niukasti valaistuun, tynnyriholvattuun käytävään, jonka toisessa päässä tila äkisti avartuu valoisaksi pihaksi. Katse osuu pihan päässä upeisiin monumentaaliportaisiin, jotka nousevat toiseen kerrokseen ja johtavat säihkyvien messinkiovien takana olevaan pörssisaliin. Sisäpihaan avautuu toisesta kerroksesta alkaen kaarikäytäviä, parvekkeita ja ylinnä solamainen ympäryskäytävä. Lasikatolla katettu sisäpiha on kuin keskiaikainen linnanpiha. Talvipuutarhaksi suunnitellussa miniatyyri-piazzassa on vuosisadan mittaan nähty suuria palmuja, sitruspuita ja köynnöskasveja.

Julkisivun ankara miehekkyys ja sisäpihan naisellisen lämmin ja intiimi tunnelma muodostavat vahvat vastakohdat. Fasadin sotilaalliset pylväistöt ja raudanharmaa kivipinta torjuvat ulkopuolista maailmaa, kun taas sisäpihan valoisa ja suojattu tila lämpimänvärisine tiilipintoineen on kuin äidin syli. Kuljettuaan pimeän ja tunnelimaisen käytävän läpi Fabianinkadulta sisäpihalle Pörssitaloon astuva ei voi välttää rauhan ja yksityisyyden tunnetta miellyttävässä, korkeuksiin kohoavassa tilassa. Mikä olisikaan osuvampaa symboliikkaa Suomen rahamaailman turvalliselle linnakkeelle, jonka sydämenä sykkii toisen kerroksen pörssisali?

Portaita ja hissejä

Vuosisadan alussa porraskäytävien koristeluun kiinnitettiin paljon huomiota, ja myös Sonckin Pörssitalon portaikoita somistavat niin aistikkaasti sommiteltu värimaailma kuin elegantit kipsiornamentit; portaikot restauroitiin alkuperäisasuunsa 2010. Oman lisänsä portaikkoon tuovat lasimaalauksin koristellut ikkunat.

Pörssin nyt jo melkoisesti muutettu kiinteä sisustus ja huonekalut olivat alun perin ruotsalaista ja englantilaista tekoa, mutta monet yksityiskohdista teetettiin kotimaassa kuten pihan ja käytävien valaisimet, samoin pörssisaliin johtava messinkiportti ja sen yllä oleva kello, joka on valmistettu E. Schroderuksen Koru Oy:ssä.

1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä hissit yleistyivät Helsingissä, ja Pörssitaloon rakennettiin peräti kaksi hissiä.  Pörssiklubi palkkasi kaksi hissityttöä varmistamaan luotettavan ja miellyttävän hissimatkan katutasosta ylimpään kerrokseen.  Ylimmän kerroksen parvekkeelta alas katsoessa näky onkin päätähuimaava, sillä korkeuseroa korostavat tilan pystysuuntaiset linjat.

Arkkitehti talon takana – Lars Sonck

Alun perin ahvenanmaalainen pastorin poika, arkkitehti Lars Sonck piirsi Helsinkiin 1900-luvun alussa monia sen hienoimmista jugendtaloista. Sonckin käsialaa ovat Puhelinyhdistyksen talo (v. 1903; Korkeavuorenkatu 35–37), Privatbanken (v. 1904; Pohjoisesplanadi 19), Eiran sairaala (v. 1905; Laivurinkatu 29), Hypoteekkiyhdistys (v. 1909; Eteläesplanadi 16) ja Kallion kirkko (v. 1912; Itäinen Papinkatu 2). Myös Jean Sibeliuksen Ainola (v. 1904; Järvenpää) ja Alfred Kordelinin Kultaranta (v. 1917; Naantali) ovat Sonckin piirtämät.

Sonck oli itse Pörssiklubin perustajajäsen, ja seurallisen luonteensa sekä monien huomattavien toimeksiantojensa kautta hän oli kuin kotonaan pääkaupungin rahaeliitin ja sivistyneistön piirissä.  Sonckilla oli laaja ystäväpiiri, ja hän oli monien ravintoloiden kanta-asiakas: aamiaisella hänet nähtiin Kämpissä, kesällä arkkitehdeillä ja taiteilijoilla oli Esplanadin Kappelissa oma pöytänsä, ja Pörssiklubin valmistuttua Sonck viihtyi tietenkin siellä.  Sonck ei koskaan avioitunut, vaan asui poikamiehenä toimistonsa yhteydessä Unioninkadulla.

Ihanteesta käytäntöön

Kokonaisuutena Pörssitalo on yksi hienoimmista esimerkeistä Suomen vuosisadanvaihteen arkkitehtuurista: siinä yhdistyvät ajan vaatimukset materiaalin aitoudesta pidättyväiseen monumentaalisuuteen. Pörssitalo ilmentää Sonckin ja laajemmin suomalaisen arkkitehtonisen ihanteen siirtymistä rönsyilevästä uuskeskiaikaisuudesta ja kansallisromanttisesta jugendista kohti ankaraa ja täsmällistä klassismia.

Ensimmäiset vuokralaiset muuttivat Pörssitaloon heinäkuussa 1911 rakennustöiden yhä jatkuessa, ja talon juhlallisia avajaisia päästiin viettämään 2. helmikuuta 1912. Varsinainen pörssitoiminta alkoi 7. lokakuuta 1912, kun kauppaneuvos Julius Tallberg osti pankkiiri Winckelmannilta 10 Yhdyspankin vanhaa osaketta 2 580 markalla eli nykyrahassa 9 000 eurolla. Kauppa jäi päivän ainoaksi.

”Mennään Pörssiin”

Pörssitalossa on aina ollut paljon erilaisia yrityksiä ja toimistoja vuokralaisina, monet vuosikymmenten ajan. Pitkäikäisin vuokralainen on ollut Helsingin Pörssiklubi, mutta myös Suomen Autoklubi, Keskuskauppakamari ja G. W. Bergin toimistot ovat olleet Pörssitalon katon alla pitkään. Nykyisin Pörssitalon katutason liikkeiden ikkunoissa voi ihailla muotivaatteita – sata vuotta sitten muotiunelmien tilalla esiteltiin ihmeellisiä uusia vempeleitä, kun Nikolajeffin autoliikkeen näyteikkunassa komeili Oldsmobileita, Adlereita, Opeleita, Benzejä, Minervoita ja Mercedeksiä.

Tavallisille helsinkiläisille Pörssitalon tärkeimpiin vuokralaisiin on aina kuulunut alakerran pörssiravintola. Grand Restaurant Börsinä aloittanut loistoravintola tuli heti huippusuosituksi, ja helsinkiläiset sanoivat ”menevänsä Pörssiin” mennessään Pörssitalon ravintolaan. 1938 uudelleenristitystä ravintolasta, Adlonista, tuli koko Suomen tuntema ravintola-yökerho, jonka suosio kesti sodat ja 70-luvun. Nykyisin Royal Ravintolat -yritys johtaa uudelleen Restaurant Börsiksi nimettyä laadukasta ruokaravintolaa. Pörssitalossa voidaankin jälleen keinua pehmeän valssin sävelissä erinomaisen illallisen jälkeisessä miellyttävässä tunnelmassa aivan kuten 100 vuotta sitten.

Kuvalähteet

Kansallisarkisto

Suomen Pörssisäätiö

Helsingin kaupunginmuseo

Suomen rakennustaiteen museo / Heikki Havas

Hotelli- ja ravintolamuseo